lähen kaksseiskan niinku Winehouse eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus. sano mitä varot, varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot. enkä purkaa näit enää ikin kellekkään vaik mun on melkein mahdoton hengittää, olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena. sun päätös on onks se taivas vai tuonela mut tiedän et se tulee vastaan vielä ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä.
mua pelottaa, ja haluun parkuu, oon elossa, mut haluun juosta karkuun mun sielua, kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta ei mun kaa olis enää kylmä ikinä ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää, kaikki loppuu aikanaan mä pidän kii siit et teen kaikkee muut ku pysyn paikallaan ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo tää on kuoleman pelkoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti